Digitaalisen oppimisen edelläkävijällä, suomalaisella Valamiksella, työskentelevän kalifornialaisen monikulttuurinen vertaileva tutkimus amerikkalaisesta ja suomalaisesta työkulttuurista.
Ei ole mikään yllätys, että Suomi, joka on maailman onnellisin maa, ja rutiininomaisesti dominoi PISA-tutkimuksia koulujärjestelmällään sekä saa jatkuvasti kunniaa tasa-arvoisuudestaan, innovoinnistaan ja läpinäkyvyydestään, on myös työilmapiirinsä puolesta huippumaa.
On pakko sanoa, että suomalaiset tekevät jotain oikein. Itse asiassa, aika paljonkin. Työskentelen suomalaisvaltaisessa tiimissä Valamiksella, jossa myös suurin osa johtajista on suomalaislähtöisiä. Suomalaisyrityksessä on aivan erilaista työskennellä kuin amerikkalaisissa yhtiöissä, joista minulla on aiempaa kokemusta. Maailman talousfoorumi pitää Yhdysvaltoja maailman kilpailukykyisimpänä valtiona. Suomi rökittää silti sen monessa suhteessa vaikka on valtiona pienempi, ja jossa tehdään lyhyempää työpäivää. Maailman talousfoorumin raportin mukaan hyvä sijoittuminen kilpailukykyisyystilastoissa liittyy tyypillisesti lyhyempään työpäivään ja lisääntyneeseen vapaa-aikaan. Eli tuottavuus ei nouse työaikaa pidentämällä – vaan hyödyntämällä sitä tehokkaammin.
Kiireen ja raatamisen kaltaiset termit ruokkivat Yhdysvaltojen työkulttuuria ja sen kieltämättä vakuuttavaa yrittäjähenkisyyttä ja amerikkalaisen unelman käsitettä. Nuo sanat tarkoittavat poikkeuksetta hyvinvoinnin korvaamista vaurauteen pyrkimisellä. Olen oppinut valtavasti työskentelemällä suomalaisyrityksessä – erityisesti tehokkuuden voiman. Se koostuu monista tekijöistä, kuten kulttuurieroista, joita on mitä ilmeisimmin kiittäminen siitä, että suurin osa suomalaisista on onnellisia, koulutettuja, terveitä ja tuottavia.
Gerard Hendrik Hofstede on hollantilainen sosiaalipsykologi, entinen IBM:n työntekijä ja yksi maailman johtavista kulttuurintutkijoista. Hänen merkittävin saavutuksensa on kulttuurillisten ulottuvuuksien teorian kehittäminen. Siinä hän vertailee kansallisia kulttuureja kuudella eri ulottuvuudella: valtaetäisyys, individualismi, epävarmuuden välttäminen, maskuliinisuus, pitkän aikavälin orientaatio ja suopeus (vs. pidättyväisyys).
Professori Hofsteden mallia hyödyntävä Hofstede Insights -yritys määrittelee Suomen normatiivisesti ajattelevaksi, tasa-arvoiseksi, individualistiseksi , feminiiniseksi ja suopeaksi yhteiskunnaksi, joka mielellään välttää epävarmuutta.
Kun Suomea ja Yhdysvaltoja vertaillaan Hofsteden ulottuvuuksilla, erot ovat hyvin vähäisiä monissa kategorioissa. Suurin ero löytyy maskuliinisuudesta.
Yhdysvallat profiloituu maskuliiniseksi yhteiskunnaksi, sillä suurin ihmisiä motivoiva tekijä siellä on halu olla paras (maskuliininen). Suomi on taas feminiininen yhteiskunta, jossa on tärkeätä pitää siitä, mitä tekee. Termejä ”maskuliininen” ja ”feminiininen” voidaan pitää harhaanjohtavina, mutta Hofstede määritteli ne selvittääkseen, missä yhteiskunnissa sukupuoliroolit ovat selvempiä.
Muita feminiinisen yhteiskunnan piirteitä on lueteltu yllä olevassa grafiikassa. Niitä ovat muun muassa tasa-arvoisuus, hyvinvointi ja joustavuus. Nämä kulttuurin ominaisuudet vaikuttavat koko ajan siihen, millaiseksi koen työskentelyn suomalaisyrityksessä. Pystyn tiivistämään kokemukseni viiteen päälöydökseen:
“Your actions speak so loudly, I can not hear what you are saying.” — Ralph Waldo Emerson
Jotkut suomalaiset työtoverini varmasti kiemurtelevat, kun he lukevat tätä Suomen-ylistystäni. Tekstini on täydellinen vastakohta heidän vaatimattomille arvoilleen. Veikkaanpa, että muutamat heistä saattavat jopa yrittää vähätellä sanomaani tyyliin ”emme me tee asioita oikein, monet muut vain tekevät asioita eri tavalla kuin me.”
Tyhjänpuhumista ei arvosteta suomalaisessa työkulttuurissa. Kun työskentelet suomalaisten kanssa, tulet huomaamaan, että ytimekäs viestintä tositarkoituksella on kollektiivisesti ohjelmoitu heidän kulttuuriinsa.
On todella epätavallista, jos suomalainen sanoo omaa tuotettaan parhaaksi. Vaikka tuote olisi oikeasti paras, on erittäin epätodennäköistä, että suomalainen koskaan mainitsisi asiasta. Suomalaiset ovat äärimmäisen vaatimattomia ja anteeksiantamattoman rehellisiä. Niinpä suomalainen työkulttuuri on hyvin läpinäkyvä, joka ei jätä tilaa tyhjänpuhumiselle ja muulle ajan haaskaamiselle.
“Finnish Nightmares” (“Suomalaisten painajaisia”) -sarjakuvan luoja Karoliina Korhonen kuvailee päähenkilöä “stereotyyppiseksi suomalaiseksi, joka arvostaa rauhallisuutta, hiljaisuutta ja henkilökohtaista tilaa.”
Aikaa vievä mikromanagerointi ja hyväksymisprosessit nakertavat tuottavuutta ja organisaation ketteryyttä. Jos suomalaiset sanovat tekevänsä jotain, he myös tekevät sen. Tällainen kollektiivinen hyväksyntä ja luottamus sallivat hyvin itsenäisen työskentelyn ja siten vähentävät byrokratian tarvetta.
Suomalaisten pyrkimys tasa-arvoon ei salli hierarkkisia esteitä, joten esimiesten kanssa on luontevaa viestiä täysin avoimesti. Päälliköitä kyllä on, mutta heidän juttusilleen pääsee helposti. Valamiksen työkulttuurissa hierarkia on sangen matala ja organisaatiorakenne ympyränmuotoinen – lähes holokratia – että uusia ideoita nousisi joka puolelta yritystä. Ympyräorganisaatioissa johtajat ovat organisaation keskipisteessä ja levittävät visiotaan ulospäin.
Asioiden entistä paremmin tekemiseen tähtäävien uusien ideoiden, oivallusten ja palautteen määrä on Valamiksella ylitsevuotavainen. Tällainen kulttuuri toimii vain silloin, kun läpinäkyvyys, tasa-arvoisuus ja tekemisen tarkoitus vallitsevat samanaikaisesti. Se, että ihmiset kuuntelevat toisiaan, tuntevat itsensä arvostetuiksi ja ovat luottamuksen arvoisia, ajaa heitä saamaan enemmän aikaan. Motivaatio sekä sisäsyntyisissä että ulkonaisissaan muodoissaan on tarttuvaa.
Se arvo, jota työntekijät kokevat työskentelyssään yrityksessä, jossa he tarvitsevat toisiaan ja jossa he voivat vaikuttaa asioihin, antaa työlle tarkoituksen. Ja työelämän tarkoitus on suorassa yhteydessä lojaalisuuteen työnantajaa kohtaan. Millenniaalit pysyvät työpaikassaan 5,3 kertaa todennäköisemmin, kun he kokevat vahvaa yhteyttä työnantajansa tarkoituksellisuuteen. Muiden kuin millenniaalien todennäköisyys pysyä tällaisessa työpaikassa on sekin 2,3 kertaa tavallista suurempaa. Osaamiseen investoiminen on helppoa. Vaikeampaa on kehittää työntekijän tarkoituksellisuuden tunnetta ja uskollisuutta työnantajaa kohtaan.
Valamiksen kaltaiset yritykset panostavat työntekijöidensä koulutukseen, kehittymiseen ja hyvinvointiin. Työskenteleminen suomalaisyhtiössä, joka on keskittynyt henkilöstönsä osaamisen kehittämiseen, on tarjonnut minulle lukuisia mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen. Tämä lisää niin ikään työnantajauskollisuutta. Millenniaalit nähdään usein innokkaina työpaikan vaihtajina, mutta toisaalta heitä pidetään myös ammatillista kehittymistä arvostavina. Elinikäisen oppimisen asenteen luominen auttaa työntekijöitä löytämään tarkoituksen työlleen, riippumatta työpaikalla vaihtuvista rooleista ja tarpeista. Kun henkilöstölle tarjotaan mahdollisuuksia oppimiseen ja kehittymiseen, työnantaja voi päivittää työntekijöiden taitoja ja kasvattaa heidän lojaalisuuttaan. Uudesta tietämyksestä voi myös versota uusia ideoita.
Mentorointi
Monikulttuuriset kokemukset
Koulutus
Oppimisresurssit
Autonomia
Kiinan Jeff Bezos, Alibaban perustaja Jack Ma on ilmoittanut kannattavansa “996”-työkulttuuria, jossa työskennellään aamuyhdeksästä iltayhdeksään kuutena päivänä viikossa. Stanfordin tutkimuksen mukaan työntekijän tehokkuus kuitenkin putoaa nopeasti, kun 48 viikkotyötuntia on tullut täyteen. Vaikka ylitöistä koituisi aluksi toimeliaisuuspiikki, yli 55 tuntia viikossa työskentelevät suoriutuvat kehnommin kuin normaalia työaikoja noudattavat työntekijät, jotka pystyvät välillä lepäämään.
Jos lähettäisit heinäkuussa sähköpostin jokaiselle työtätekevälle suomalaiselle, mietin vain, miten monta sähköpostin poissaoloviestiä mahtaisitkaan saada. Suomalaiset ottavat kesälomansa vakavasti. Viimeinkin, talven pitkien kylmien ja pimeiden kausien jälkeen, suomalaiset ottavat kaikki irti kesästä.
En tiennyt, mitä työn ja elämän tasapaino tarkoittaa, ennen kuin tulin töihin suomalaiseen yritykseen. Tasapaino kulkee käsi kädessä tehokkuuden kanssa. Kun olet tehokas töissä, voit (useimmiten) hyödyntää säästyneen ajan ja mennä kotiin ilman, että työ rajoittaisi henkilökohtaista elämääsi. On toki päiviä, jolloin kaikkia tehtäviään ei vain saa millään tehtyä, vaikka olisi kuinka tehokas – mutta se ymmärretään, että jos vain jatkat ja jatkat työskentelyä, tuottavuutesi ja tehokkuutesi heikkenee. Sen myötä myös intosi elää ja työskennellä hajoaa käsiin. On tietysti myös niitä päiviä, jolloin työn ja elämän tasapaino ei toteudu tärkeän projektin vuoksi, mutta silloinkin uskotaan siihen, että kova työ palkitaan hyvin ansaitulla kesälomalla.
Suomen kuuluisa työn ja elämän tasapaino tulkitaan virheellisesti niin, ettei Suomessa tehtäisi niin paljon töitä kuin Amerikassa. Se on toki sinällään totta, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Aikaa arvostetaan Suomessa ylitse kaiken. Töissä vietetty aika, aika perheen ja ystävien seurassa, ulkoiluun käytetty aika – elämäsi aika. Suomalaisyritykset eivät tee voittoa voiton vuoksi tai kasva kasvun vuoksi. Ne asettavat henkilöstönsä etusijalle. Voitto ja kasvu ovat tämän arvovalinnan sivuvaikutuksia.
Suomalainen työkulttuuri on saanut minut ymmärtämään käytännössä, miten paljon voinkaan saada aikaan ilman mikromanageroinnin ja 80 tunnin työviikon asettamia esteitä. Ilman työtehoa heikentävän mikromanagerointikulttuurin jatkuvaa palautevirtaa olen oppinut olemaan stressaamasta pikkuasioista niin paljon kuin ennen. Huolehdin niistä yhä, mutta olen tajunnut, että pikkuasioista huolehtiminen voi olla paitsi tuottamatonta, myös tuottavuutta vähentävää. Tietty määrä itsenäisyyttä voi antaa aikaa hengähtää ja oivaltaa uutta – ja rohkeutta jakaa uusia ideoitaan.
Olen huomannut myös, että läpinäkyvyyden ja rehellisyyden kulttuuri on ollut virkistävää paitsi itselleni, myös asiakkaille. Asiakkaat arvostavat realistisia odotuksia enemmän kuin yliampuvia superlatiiveja, liian suuria lupauksia ja hypetermejä. Internet pursuaa nyt ”(lisää superlatiivi) yritys, joka on erikoistunut (lisää trendikäs aihe)” -tyyppistä markkinointipuhetta. Se, oletko paras vai et, riippuu loppupeleissä aina tilanteesta ja näkökulmasta.
Vaikka Valamis tulee Suomesta, se on laajentunut lukuisiin toimipisteisiin eri puolille maailmaa. Kun yhtiö jatkaa kasvamistaan, se tulee imemään itseensä yhä enemmän vaikutteita myös muista kulttuureista. Olen itse nauttinut amerikkalaisen ja suomalaisen yrityskulttuurin sekoituksesta täällä Bostonissa. Uskon, että kaikki yritykset kaikkialla maailmassa hyötyisivät, jos ne omaksuisivat yrityskulttuuriinsa osasia suomalaisesta kulttuurista.
** Tämän artikkelin ei ole tarkoitus tehdä karkeita yleistyksiä tai stereotyyppejä maan koko väestöstä, vaan pikemminkin tuoda esille eroavaisuuksia, joita olen kokenut työskennellessäni yrityksessä, jossa on useita kansallisuuksia ja jonka juuret ovat Suomessa ja suomalaisessa kulttuurissa. **