• 25. elokuuta, 2017

Oppimisen mittaaminen organisaatiossa – Kuinka analytiikka näkyy koulutuksessa?

Oppimisen digitalisaatio ja analytiikkatyökalut tarjoavat organisaatioille uusia lähestymistapoja koulutuksen järjestämiseen ja kehittämiseen. Hyvä koulutusympäristö palvelee niin organisaation kuin yksittäisen oppijan tarpeita. Koulutusratkaisua suunnitellessa näitä digitalisaation ja analytiikan tuomia muutoksia ja mahdollisuuksia kannattaa eritellä molemmista näkökulmista.

Yksittäiselle oppijalle on merkityksellistä, että kouluttautuminen on sujuvaa ja mielekästä, sekä tukee aidosti työssä kehittymistä ja uuden tiedon hankkimista.

Organisaatiolle sen sijaan on tärkeää, että sen järjestämä koulutus on kustannustehokasta ja näkyy osaamisen kehittymisenä.

Kyseessä on siis tasapainon löytäminen kustannustehokkuuden ja koulutuksen laadun välillä. IMD:n tutkimusvalmistelussa käy ilmi, että organisaatiot näkevät digitaaliset koulutusratkaisut usein tapana säästää koulutuskustannuksissa.

Keskittymällä pelkästään kustannuksiin organisaatio saattaa helposti päätyä puutteelliseen ja hajanaiseen ratkaisuun, jolla osaaminen ei todellisuudessa kehity. Jotta koulutuksesta saadaan menoerän sijaan aitoa hyötyä tuottava osa organisaation toimintaa, sen vaikuttavuutta täytyy pystyä mittaamaan.

Organisaation näkökulma: oppimisen mittaaminen

Koulutuksen tehokkuuden mittaaminen ja kehitystarpeiden ennustaminen perinteisin keinoin on vaikeaa ja hidasta, sillä oppimista on lähtökohtaisesti hankala muuttaa mitattavaan muotoon. Yleensä koulutuksen tehokkuus ilmenee vasta silloin, kun sen tarjoamaa tietotaitoa käytetään päivittäisissä työtehtävissä.

Käytännön esimerkkinä hyvin toteutettu työturvallisuuskoulutus korreloi työtapaturmien vähenemisen kanssa, mutta ideaalitilanteessa turvallisuusosaamisen voisi todeta olevan riittävällä ja luotettavalla tasolla ilman ensimmäistäkään tapaturmaa.

Digitaalinen oppimisympäristö mahdollistaa laajan ja yksityiskohtaisen käyttö- ja oppimisdatan keräämisen. Digitaalisten ratkaisujen avulla voidaan esimerkiksi hahmottaa käyttäjien toimintaa oppimisympäristössä ja oppimateriaalien kanssa klikkauksen tarkkuudella.

Yhdessä monipuolisten analytiikkatyökalujen kanssa tämä data voidaan jalostaa yksittäisistä tiedon murusista merkitykselliseksi kokonaisuudeksi. Jos useampi oppija on esimerkiksi pysäyttänyt ja kelannut jotakin tiettyä videota samassa kohdassa, se saattaa olla merkki vaikeaselkoisesta sisällöstä, jossa on parantamisen varaa.

Digitaalinen oppimisympäristö ja analytiikka mahdollistavat, että:

  • Koulutuksesta ja oppimisesta saadaan dataa muutenkin, kuin pelkästään kyselyiden ja testien pohjalta
  • Ympäristön ja materiaalien vahvuudet ja heikkoudet tulevat paremmin ilmi, helpottaen niiden jatkokehitystä
  • Tulevista koulutustarpeista voidaan muodostaa luotettavampia ennusteita
  • Oppimis- ja käyttödatan pohjalta koulutuksen tehokkuutta on helpompi arvioida.

Oppijan näkökulma: makro- ja mikro-oppiminen

Kun verkkokoulutusta ja sen vaikuttavuutta tutkitaan yksittäisen oppijan kannalta, oppimiskokemusta voidaan tarkastella makro- ja mikro-oppimisen näkökulmasta. Nämä ovat toisiaan täydentäviä oppimistapoja, jotka keskittyvät oppimisprosessin eri vaiheisiin.

Uusien asioiden ja aihepiirien oppiminen laajoissa kokonaisuuksissa ja pitkällä aikavälillä on makro-oppimista. Se perustuu perinpohjaisiin ja monipuolisiin oppimateriaaleihin, ja oppimistilanteet ovat yleensä aika- ja paikkasidonnaisia. Esimerkiksi kurssit, luennot ja workshopit edustavat makro-oppimista.

Mikro-oppiminen puolestaan liittyy johonkin tiettyyn ja yksityiskohtaiseen tietoon, jonka oppija tarvitsee välittömästi jatkaakseen työskentelyä. Tästä käytetään myös termiä just-in-time training. Esimerkiksi jonkin vastauksen etsiminen oppimateriaalista tai uuden termin Googlaaminen edustaa mikro-oppimista.

Työntekijöiden perehdytys on esimerkki koulutuksesta, jossa on olennaista hyödyntää molempia oppimistapoja;

Organisaation toimintaan ja työtapoihin perehdyttävät koulutukset ovat usein sisällöllisesti raskaita ja informaatiopitoisia, sillä työntekijä halutaan saada mahdollisimman nopeasti varsinaisen työn pariin.

Suurta määrää uutta tietoa käytännön asioista on kuitenkin hankala omaksua, sillä tähän käytäntöön päästään oppimisen kannalta takaperoisesti vasta varsinaisten työtehtävien kautta. Tässä vaiheessa joitakin olennaisia perehdytyksessä esiteltyjä seikkoja on saattanut päästä jo unohtumaan.

Kun perehdytysmateriaalit ovat itse perehdytyksen jälkeenkin saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta ja helposti navigoitavassa ympäristössä, työntekijän on helppo löytää vastaukset itsenäisesti ja nopeasti, ja juuri silloin, kun sille on tarve, just-in-time.

Analytiikkatyökalujen avulla saadaan luotua parempi käsitys siitä, miten oppimismateriaaleja todella käytetään. Jos esimerkiksi tietty materiaalipaketti avataan useasti itse luennon jälkeen, kyseessä on luultavasti kriittistä tietoa, jonka merkitys ei tule tarpeeksi hyvin ilmi varsinaisessa koulutuksessa.

Lopuksi

Juuri oikeilla analytiikkatyökaluilla organisaatiot saavat optimoitua koulutuksensa kustannustehokkaiksi, jolloin hyödyt heijastuvat myös liikevaihdossa. Oppimisen digitalisaatio on jo nyt kiistämätön osa oppimista ja erilaisten koulutusten järjestämistä, mutta sen merkitys tulee kaikesta päätellen vain kasvamaan entisestään teknologioiden ja työkalujen kehittyessä.

Kyseessä ei ole taikatemppu, joka itsestään poistaisi kaikki kompastuskivet koulutuksesta. Organisaation tarpeita vastaamaan suunniteltu ja liiketoiminnan keskeisiä mittareita tukeva digitaalinen koulutusratkaisu –yhdistettynä laadukkaisiin analytiikan työkaluihin– on kuitenkin koulutuksen kehittämisessä ja sen vaikuttavuuden mittaamisessa vertaansa vailla.

Juho Haapiainen
Junior Instructional Designer